ROTTEN SOUND w/ CRUSTOFER, KOHTI TUHOA, FEASTEM, & TRYER – Nosturi, Helsinki, 24.03.2016 (suomeksi)

0
121
Share on Facebook
Tweet on Twitter

Kiirastorstaina 24.3. Nosturi tarjoili messevän annoksen grindcorea ja tiukkaa punkkia viiden bändin voimin. Hintaa koko lystille kertyi ainostaan 15 euroa, mitä voidaan pitää nykyisten keikkakustannusten aikana puoli-ilmaisena. Pääesiintyjän, suomalaisen grindcoren ykkösnyrkin Rotten Soundin, lisäksi paikalle oltiin saatu raahelainen Feastem, tamperelainen Tryer sekä kaksi paikallista tuoreempaa lupausta, Kohti Tuhoa sekä Crustofer.

Nosturille saapuminen meinasi mennä hieman pitkäksi saapuessani paikalle ainoastaan kymmenen minuuttia ennen ensimmäistä bändiä. Hiljainen ala-aula näytti vähän huolestuttavalta, ja yläkertaan päästyäni pitikin ihan silmiä hieraista: lavan edessä ei ollut Crustoferin roudaria lukuunottamatta ensimmäistäkään yleisön edustajaa, eikä kalja-alueellakaan voinut olla enempää kuin parikymmentä ihmistä ihmettelemässä tilannetta. Eihän siinä, riistohintainen 7 euron Lappari-tölkki käteen ja tutkimaan.

2016.03.24 01 Crustofer 06 @ Nosturi
Crustofer

Crustofer käveli lavalle tasan puoli yhdeksältä. Bändi ei ennalta ollut tuttu edes nimeltä, mutta se kannattaa laittaa korvan taakse: 25-minuuttinen rykäisy laadukasta D-Beatia vakuutti. Yleisön puuttumisesta ei välitetty pätkääkään ja soitto kulki kuin takana olisi pidempikin ura – takana on vasta yksi omakustanne-EP From The Deep. Kaikki bändin ankkurilogosta Facebookista löytyvään esittelytekstiin, jonka mukaan Crustofer sai alkunsa karibialaisessa vankilasellissä elokuussa 1763 aina EP:n julkaisuformaattiin (lasipullo sisällään latauskoodi sekä oheissälää) kertoo myös siitä, että asioita on selkeästi mietitty. Yleisöäkin oli keikan loppuun mennessä ehtinyt siunaantua sen verran, että vokalisti Otto Eräjoki pääsi veistelemään ”Hyvä että teitä täällä on!” Hyvin hyvä!

Kohti Tuhoa
Kohti Tuhoa

Lyhyen roudaustauon jälkeen oli vuorossa illan toinen soitin- ja lauluyhtye Kohti Tuhoa, joka ei myöskään ollut ennalta tuttu. Jälkeenpäin Internet tiesi kertoa bändin koostuvan vanhoista tekijöistä: nykyisistä ja entisistä bändeistä löytyi tuttuja nimiä kuten Speedtrap, Stench of Decay sekä Death Toll 80k. Vokalisti Helenalta oli saattanut jäädä äänenavaus tekemättä ensimmäisen kirkaisun jäädessä täysin puolitehoiseksi, mutta homma otettiin nopeasti haltuun ja Kohti Tuhoa rykäisikin tiukan keikan luottaen täysin musiikilliseen antiinsa – välispiikkejä ei käytännössä heitetty eikä edelleen harmillisen vähälukuiseen yleisöön otettu kontaktia. Bändille oli ilmeisesti varattu soittoaikaa puoli tuntia, mutta keikka tuntui ihmeen lyhyeltä: lähtivätköhän etuajassa pois lavalta? Tiukka keikka siltikin, vaikka vieressäni notkunut vanhempi ei-niin-herrasmies antoikin vähän väliä ymmärtää että on väärin, kun punkbändin laulaja on nainen. On vuosi 2016 ja edelleen näitä änkyröitä näköjään löytyy.

Feastem
Feastem

Kolmantena oli Feastemin vuoro ottaa lava haltuun. Vaikka Feastem oli illan ensimmäinen tuttu tapaus, olen onnistunut missaaamaan kaikki bändin aikaisemmat Helsingin-keikat. Tähän täytyy tehdä korjausliike pikimmiten: en ole hetkiseen todistanut yhtä tiukkaa grindikeikkaa! Feastemin grindcore kohkasi eteenpäin pilke vahvasti silmäkulmassa, vaikka bändi omien sanojensa mukaan olikin täysin jäässä – ilmeisesti kitaristi Olli Nokkala oli ollut hiljattain selkäleikkauksessa ja joutuikin soittamaan osuutensa hyvin staattisen näköisesti. Vokalisti Petri Eskelinen kutsui Crustoferin Eräjoen fiittaamaan pariin kappaleeseen, ja teki sen vahingossa väärän biisin alussa leukaillen jälkeenpäin, ettei edes huomannut mitään eroa ja sanoi Eräjoen osaavan bändin biisit paremmin kuin bändi itse.

Feastem oli loistavaa viihdettä. Bändi jutusteli lavaspiikkinsä kuin olisivat sunnuntaikahvittelemassa tarjoten hauskaa kontrastia musiikilliseen antiinsa. Rumpalinsa, myös Brymirissä nykyisin vaikuttava Patrik Fält ei voi olla ihminen – miehen soittonopeus ja –tarkkuus ovat jotain aivan täysin käsittämätöntä. Feastemin aikana myös yleisö aktivoitui ensimmäistä kertaa pyörimään ympyrää. Jos ette ole bändiä livenä nähneet, tehkää asialle jotain! Seuraava mahdollisuus Helsingissä tarjoutuu jo 7. huhtikuuta, kun bändi nousee Lepakkomiehen lavalle.

Tryer
Tryer

Punk on ollut allekirjoittaneelle aina vähän vaikea aihe: lähinnä kaikkeen progressiiviseen musiikkiin kallellaan olevana rokkipoliisina en löydä suurimmasta osasta punk-skeneä mitään kuunneltavaa. Yllätys olikin melkoinen, kun Tampereelta ponnistava Tryer olikin täyttä parhautta: keikka oli hävyttömän viihdyttävää kohkausta, vaikka omien sanojensa mukaan bändi olikin ”ihan hissimusaa” Feastemiin verrattuna. Bändi – kitaristi Mikola, basisti Ahonen ja rumpali Haapa-Aho – soitti livenä tiukasti yhteen, biisit svengasivat kuin hirvi ja laulaja-kitaristi Kaholan lievästi sanottuna personaallinen ulosanti toi kokonaisuuteen juuri sen ratkaisevan silauksen, jota ilman en olisi välttämättä Tryeriin tykästynytkään. Samaa ei voi sanoa muusta yleisöstä, jolle Tryerin äkkiväärä punk tuntui viuhuvan täysin ohisektoriin; aplodit olivat laimeita ja suurin osa kalja-alueen väestä pyöritteli silmiään biisien välissä. Itse pidin, Ilosaarirockin keikka on pakko käydä katsastamassa!

Varttia vailla puolenyön päästiin viimeinkin itse asiaan, kun Vaasan ylpeys Rotten Sound kipusi lavalle. Rotiskoilla on erityinen paikka allekirjoittaneen sydämessä; todistin bändin livekeikkaa ensimmäistä kertaa vuoden 2005 Tuskassa, ja Rotiskojen musiikki oli 16-vuotiaalle kaiken maailman bodomeihin ja northereihin tottuneelle liimatukalle jotain täysin ennenkuulematonta. Vaikka suurin osa keikasta meni äimistellessä onko tällaisen musiikin soittaminen fyysisesti edes mahdollista, olin välittömästi myyty, ja vuosien saatossa bändi onkin tullut todistettua monen monta kertaa niin festari- kuin klubiolosuhteissa. Edellisestä näkemästäni klubikeikasta tosin on kertynyt aikaa jo reilu pari vuotta: viimeksi olin paikalla bändin 20-vuotisjuhlissa Loosessa.

Rotten Sound
Rotten Sound

Keikka oli todella kova. Bändin livekaava ei petä: soittajat lavalle, feedback-noise kaikumaan kitaravahvistimesta ja yleisöä turpaan kolmen-neljän biisin sarjoissa. Keijo Niinimaan lavapresenssi on mahtavan kontrastinen miehen jutellessa niitä näitä välispiikeissä mutta karjuen biisit läpi valtavalla intensiteetillä. Kitaristi Mika Aallon, basisti Kristian Toivaisen sekä rumpalijumala Kai Hahdon bändissä korvanneen Sami Latvan yhteispeli toimi saumattomasti. Setti painottui bändin viikkoa aiemmin julkaisemaan uutukaiseen Abuse To Sufferiin, mutta materiaalia kuultiin tasaisesti myös Cursedilta, Cyclesiltä (”Corporation” ja ”The Effects”) sekä bändin tiukimmalta kokonaisuudelta Exitiltä (”Slay”, ”Western Cancer”, ja ”Sell Your Soul”). Setti päätettiin läpimurtolevy Murderworksin ”Void” – ”Insects” – ”Targets” -komboon, jonka jälkeen bändi poistui yllättävän vähin äänin lavalta ilman encorea. Sisäinen fanipoika oli kuitenkin tyydytetty, eikä Rotiskojen keikkaa todennäköisesti uskalla tällä esityksellä missata kesän Nummirockissa!

Mitä tapahtumasta sitten jäi käteen? Kaikki viisi bändiä olivat kovassa vedossa, mutta illan yleisössä ei ollut kehumista. Crustoferin keikka kaikui käytännössä tyhjälle Nosturille, eikä yleisöä missään vaiheessa iltaa voinut sanoa olleen tungokseksi asti. Tryer oli silkkaa nerokkuutta, mutta sai todella laimeat aplodit. Rotten Soundin aikana meiningin olisi voinut sanoa olevan jopa vähän laimea – ehkä tämän takia bändi lavalta poistuikin tulematta takaisin. Samana iltana ei järjestetty ensimmäistäkään raskaamman musiikin keikkaa, ja tarjontaan verrattuna lipun hinta oli todella halpa. Myös tapahtuman nimessä mainostettu DJ Paskadiili jäi täysin hämärän peittoon: väliaikamusiikki ei mielestäni eronnut mitenkään Nosturin normaalista interlude-tarjonnasta enkä erillistä levyjen pyörittäjää mistään onnistunut bongaamaan. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin varsin onnistunut, ja varsinkin Crustoferin tekemisiä täytyy jatkossa seurata tarkemmin!

Rotten Sound
Rotten Sound

Text: Atte Valtonen | Photos: Eliza Rask | Ed: Lene L.